Parodontiumin terveys
Parodontiumin terveydellä tarkoitetaan hampaita ympäröivien ja niiden tukemiseen erikoistuneiden kiinnittymiskudosten terveyttä. Kiinnittymiskudoksiin kuuluvat ikenet, sidekudos ja hammasharjanneluu. Euroopan parodontologian alan kattojärjestön (European Federation of Periodontology, EFP) uuden luokituksen mukaan terveen parodontiumin määritelmä on, että sairautta (tulehdusta) ei kliinisen arvion perusteella ole ja että luonnolliseen immuunivasteeseen liittyvien biologisten merkkiaineiden ja tulehdusmerkkiaineiden taso vastaa tasapainoista tilaa (homeostaasia). Parodontaalisairaudet ovat parodontiumiin eri tavoin vaikuttavia sairauksia. Niistä yleisimpiä ovat gingiviitti eli ientulehdus ja parodontiitti.
-
Etiologia, syyt ja oireet
EFP:n ja AAP:n (American Academy of Periodontology) uudessa luokituksessa iensairaudet on karkeasti jaoteltu kahteen ryhmään: muun kuin hammasplakin aiheuttamat iensairaudet ja plakin aiheuttama ientulehdus. Muun kuin hammasplakin aiheuttamiin iensairauksiin kuuluu joukko sairauksia, jotka eivät johdu plakista eivätkä yleensä parane plakin poistamisen jälkeen. Tällaiset vauriot saattavat olla systeemisen sairauden oireita tai ne saattavat paikallistua suuonteloon. Hammasplakin aiheuttamaan ientulehdukseen liittyy erilaisia kliinisiä oireita, se paranee täysin, kun plakki poistetaan asianmukaisesti, ja sen laajuuteen, vaikeusasteeseen ja etenemiseen voivat vaikuttaa sekä paikalliset altistavat tekijät että systeemiset ientulehdukseen vaikuttavat tekijät.
Jos ientulehdusta ei hoideta ja muut tekijät (geneettiset, ympäristöön liittyvät tai paikalliset) pahentavat sitä, bakteeritulehdus saattaa edetä parodontiitiksi. Parodontiitille on ominaista tuhoava, korjaantumaton prosessi, joka vaurioittaa kaikkia parodontiumin osia eli hammasharjanneluuta, hammasta ympäröivää juurisementtiä ja parodontaaliligamenttia.
Arvioiden mukaan noin puolella yli 30-vuotiaista aikuisista on jonkinasteinen parodontaalisairaus, mutta todellinen esiintyvyys saattaa olla suurempi. Myös seuraavat tekijät voivat suurentaa iensairauden riskiä:
Tupakointi
Ikääntyminen
Diabetes
Stressi
Heikentynyt immuunijärjestelmä
Raskaus
Tietyt suun kuivumista aiheuttavat lääkkeet
Perinnölliset tekijät
Lisätietoa EFP:n ja AAP:n uudesta parodontaalisairauksia koskevasta luokituksesta on saatavilla osoitteessa https://www.efp.org/publications-education/new-classification/
-
Vaikutus potilaan elämänlaatuun
Parodontaalisairaudet vaikuttavat terveyteen sekä paikallisesti että yleisellä tasolla. Monet paikalliset oireet, kuten verenvuoto, pahanhajuinen hengitys, ienvetäytymät, hampaiden liikkuminen, kipu ja lopulta hampaiden menetys, voivat heikentää potilaiden elämänlaatua huomattavasti ja aiheuttaa epämukavuutta ja ahdistusta.
Ienverenvuoto on yleistä kaikissa vaiheissa, ja potilaalla on todennäköisesti ientulehduksen takia myös kipua ja vihlontaa. Tämä voi mahdollisesti vähentää tietyistä ruoista nauttimista ja vaikeuttaa hyvästä suuhygieniasta huolehtimista.
Parodontaalisairauden edetessä ikenet vetäytyvät ja hampaan juuren dentiini paljastuu. Tämän seurauksena parodontiitin ohella voi ilmetä dentiinin hypersensitiivisyyttä ja juurikariesta, mikä heikentää elämänlaatua edelleen ja johtaa mahdollisesti invasiivisiin lisähoitoihin.
Parodontiitti aiheuttaa hampaiden ja ikenien väleihin taskuja, joita voi olla vaikeaa puhdistaa. Niihin kertyy helposti ruokaa ja bakteereja, mikä johtaa plakin kertymiseen ja tekee hengityksestä pahanhajuista. Tämä voi olla potilaalle huomattavan kiusallista ja ahdistavaa.
Pitkälle edennyt parodontaalisairaus voi johtaa hampaiden menettämiseen, mikä voi järkyttää ja surettaa potilaita. Jos kyseessä on näkyvällä paikalla oleva hammas, sen puuttuminen saattaa heikentää potilaan itseluottamusta ja itsetuntoa.
Systeemisen terveyden näkökulmasta parodontaalikudosten pitkäaikainen tulehdus saattaa suurentaa sydän- ja verisuonisairauksien, kroonisen munuaistaudin ja nivelreuman riskiä sekä heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja vaikuttaa negatiivisesti raskauden lopputulokseen.
-
Ehkäisy, hallinta ja hoito
Paras tapa ehkäistä parodontaalisairauksia on huolehtia hyvästä suuhygieniasta, jotta suun biofilmi pysyy tehokkaasti hallinnassa. Potilaille, joilla on erityinen alttius, saattaa kuitenkin kehittyä parodontaalisairauksia, vaikka he pyrkisivät huolehtimaan hyvästä suuhygieniasta. Sen lisäksi, että hyvästä suuhygieniasta huolehtimisesta tehdään päivittäinen rutiini, on syytä käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, jotta mahdolliset sairaudet saadaan diagnosoitua varhain ja niitä pystytään seuraamaan asianmukaisesti.
Ientulehduksen hoito vaatii kertyneen hammasplakin ja hammaskiven poistamista tapauskohtaisesti. Tämä on suunhoidon ammattilaisen suorittamaa ennaltaehkäisevää hammashoitoa (supragingivaalisen hammaskiven poisto tai hampaiden puhdistaminen). Lisäksi potilaiden on parannettava päivittäistä suuhygieniasta huolehtimistaan ja saatava tukea riskitekijöiden hallintaan. Potilaat voivat myös käyttää ilman reseptiä myytäviä antibakteerisia hammastahnoja ja suuvesiä, joissa on eri vaikuttavia aineita, kuten tina(II)ionit, sinkki-ionit tai klooriheksidiini. Ne täydentävät hampaiden päivittäisen harjaamisen plakkia poistavaa mekaanista vaikutusta.
Parodontiitin hoidossa on useita vaiheita. Hoito aloitetaan poistamalla parodontaalitaskuista bakteereja poistamalla hammaskiveä ja puhdistamalla juuripinnat (konservatiivinen eli ei-kirurginen parodontaalihoito, syväpuhdistus). Tässä vaiheessa tavoitteena on plakin, hammaskiven ja vaurioituneen kudoksen poistaminen parodontaalitaskuista ja juuripinnoilta.
Pidemmälle edenneen parodontaalisairauden hoidossa saatetaan tarvita parodontaalikirurgiaa (kirurgista parodontaalihoitoa), jotta syviin parodontaalitaskuihin päästään käsiksi. Joskus parodontaalikirurgiaan sisältyy myös parodontaalikudoksen uusiutumista tukevia eli regeneratiivisia paikallisia toimenpiteitä.
Näiden hoitojen jälkeen parodontaalisairauden pitäisi olla hallinnassa, ja potilaat voivat siirtyä ylläpitovaiheeseen. Tämä vaihe on ratkaisevan tärkeä parodontiitin pitkäkestoisen hallinnan kannalta. Siihen kuuluu asianmukainen omahoito eli päivittäinen suuhygieniasta huolehtiminen antimikrobisilla suuhygieniatuotteilla sekä suunhoidon ammattilaisten toteuttama säännöllinen seuranta.
Lisätietoa parodontaalisairauksien ehkäisyä ja hoitoa koskevista uusimmista ohjeista EFP:n (European Federation of Periodontology) verkkosivustolla: https://www.efp.org/publications-education/
