Osa suun bakteereista tuottaa sivutuotteena happoja, jotka hajottavat ja vapauttavat hampaan mineraaleja (demineralisaatio).
Tämä heikentää kiillettä, mutta sylki auttaa palauttamaan menetettyjä mineraaleja ja vahvistamaan hammasta (remineralisaatio). Jos ruokavalio sisältää runsaasti sokereita ja/tai suuhygieniasta huolehtiminen on puutteellista, hampaiden pinnalle voi muodostua bakteereista koostuva tahmea kerros eli plakki. Hiilihydraateille altistuessaan plakkibakteerit demineralisoivat kiillettä jatkuvasti, ja demineralisaatiota tapahtuu nopeammin kuin remineralisaatiota. Mineraalien kokonaismäärä pienenee, mikä johtaa kiilteen tuhoutumiseen.
Varhaisessa vaiheessa karies ilmenee valkoisena laikkuna tai alkavana kariesvauriona hampaan pinnan alla. Vaurio aiheuttaa hampaaseen reiän vasta, kun se on edennyt kiillepinnan läpi. Karieksen edetessä reikä voi laajentua dentiiniin ja myöhemmin hampaan ytimeen asti. Tämä voi aiheuttaa potilaalle vaikeaa kipua ja saattaa lopulta johtaa hampaan menetykseen tai märkäpesäkkeen syntymiseen.
Kariesvaurio voi muodostua mihin tahansa osaan hammasta, mutta todennäköisimmin se ilmenee purupinnoilla (okklusaalikaries), hammasväleissä (approksimaalikaries) tai ienreunoilla. Karies on erityisen vaarallista potilailla, joilla on paljastuneet juuripinnat, sillä se etenee dentiinissä huomattavasti nopeammin (juurikaries) ja sitä on vaikeampaa pitää hallinnassa.
Hammaskaries on maailman yleisin suun sairaus, ja sitä ilmenee sekä aikuisilla että lapsilla. Arvioiden mukaan 2,3 miljardilla ihmisellä on pysyvien hampaiden karies ja 530 miljoonalla lapsella on maitohampaiden karies.
Kenellä tahansa voi olla karies. Vahvoilla ennaltaehkäisyohjelmilla on onnistuttu huomattavasti vähentämään varhaislapsuudessa ilmenevää hampaiden reikiintymistä. Monessa osassa Eurooppaa kariesta todetaan vähemmistöllä lapsista. Tällöin karies liittyy usein sosioekonomiseen asemaan ja vanhempien tietoihin suunterveydestä (jatkuva maidon imeminen pullosta yön aikana). Lasten karieksen ennaltaehkäisyssä saavutetusta edistyksestä huolimatta useimmilla ihmisillä ilmenee silti hampaiden reikiintymistä aikuisiällä, kun ennaltaehkäisevät toimet vähenevät tai ilmaantuu uusia riskitekijöitä, kuten
- huono suuhygienia
- lisääntynyt hiilihydraattien nauttiminen
- napostelu
- suun kuivuus
- pään ja kaulan alueen sädehoito (syöpähoito)
- PUFAt (näkyvä pulpa, ulseraatio, fisteli, absess)