Pariskunta harjaa hampaitaan peilin edessä

Karieksen riskitekijät ja niiden hallinta omahoidon avulla

 

Paivi Siukosaari

Karies on edelleen yksi maailman yleisimmistä sairauksista. Se on mikrobivälitteinen sairaus, johon vaikuttavat useat tekijät. Suun terveyttä edistää tasapainossa oleva biofilmi. Hampaille haitallista ja kariesvaurioita aiheuttavaa biofilmiä kutsutaan dysbioottiseksi biofilmiksi. Kariesvaurioiden ilmaantuminen aiheutuu useimmiten elintavoista, jotka ovat suosineet hampaiden reikiintymistä. Syynä voi myös olla suurentunut hampaiden reikiintymisriski, esimerkiksi syljeneritystä vähentävän sairauden tai lääkityksen vuoksi.

Kariesriski on todennäköisyys sille, että potilaalle kehittyy uusia kariesvaurioita tai nykyiset kariesvauriot etenevät. Potilaskohtaiset altistavat tekijät ja suun kliininen tilanne vaikuttavat kariesriskin arviontiin. Se on oleellinen osa potilaan tutkimista ja sen perusteella voidaan määrittää karieksen hallinta- ja hoitosuunnitelma ja tutkimusväli. 

Karieksen hallinta tarkoittaa, että hampaan pinnan demineralisaatio ja remineralisaatio ovat tasapainossa eikä kariesvauriota synny hampaan pinnalle.

 

Riskitekijöiden tunnistus

Riskitekijöiden tunnistukseen voidaan käyttää esimerkiksi Karieksen hallinnan Käypä hoito -suosituksesta löytyvää taulukkoa

Kaikille yhteisiä esitiedoista ilmi käyviä riskitekijöitä ovat: 

  • Hampaiden riittämätön puhdistus
  • Fluorihammastahnan riittämätön käyttö tai fluorittoman hammastahnan käyttö
  • Haasteet ruokavaliossa (napostelu, sokeripitoiset juomat, sokereiden tai muiden helposti fermontoituvien hiilihydraattien runsas tai tiheään toistuva nauttiminen)
  • Lääkkeet ja sairaudet, jotka vähentävät syljeneritystä
  • Sädehoito, joka on kohdistunut hampaiden ja leukojen alueelle
  • Haastavat elämäntilanteet, huono hoitomyöntyvyys, pelko, vain akuuttikäynnit

Lasten kohdalla pitkään jatkuva tai tiheä tuttipulloruokailu tai imetys, anestesiahammashoito tai hiljattain hoitoa vaatineet kariesvauriot joko perheenjäsenillä tai itsellä nostavat kariesriskiä. Nuorilla myös säännöllisen hammashoidon päättyminen on riskitekijä. 

Aikuisille ja ikääntyville ominaisia riskitekijöitä on runsas hoitohistoria, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä säännöllisen hammashoidon katkeaminen.

Suusta havaittavia riskitekijöitä ovat havaittavissa oleva plakki, erityisesti reikiintymisalttiilla hampaan pinnalla, etenevät kiille- ja dentiinikariesvauriot, erosiiviset kulumismuutokset, osaproteesi tai oikomiskoje. Alentunut syljeneritys tai karieksen aiheuttama pulpiitti, ulseraatio, fisteli, absessi (PUFA) suurentavat kariesriskiä merkittävästi.

Näiden altistavien tekijöiden perusteella arvioidaan potilaan hampaiden reikiintymisen pieneksi, kohtalaiseksi tai suureksi. 

Karieksen hallinta omahoidon avulla

Suun terveyden ammattihenkilön tehtävänä on suunnitella yhdessä potilaan kanssa, miten potilas voi ja haluaa kohentaa elintapojaan ja omahoitoaan. Vastaanotolla tehtävien karieksen hallintatoimenpiteiden (esim. fluorilakkaus, pinnoitukset) avulla pyritään säilyttämään hampaan pintarakenne ja estämään kariesvaurion eteneminen.

Karieksen hallinnan kulmakivet ovat terveelliset elämäntavat: hyvä suuhygienia, riittävä fluorin käyttö ja säännöllinen ateriarytmi. 

Hampaat harjataan huolellisesti fluorihammastahnan avulla kahdesti päivässä joko itse tai avustettuna kahden minuutin ajan. Jos puhdistustulos ei ole riittävän hyvä, tarvitaan henkilökohtaista ohjausta, esimerkiksi plakkivärjäyksen avulla. Sähköhammasharjalla saadaan hampaat helpommin puhtaaksi kuin tavallisella hammasharjalla. Fluorihammastahnan käyttöön tarvitaan usein ohjeistusta. Hammastahnaa annostellaan harjalle sopivasti, pienille lapsille vähemmän, aikuisille enemmän. Harjauksen jälkeen suu huuhdellaan vain niukasti, jotta hammastahnan fluori voisi vaikuttaa pidempään. Fluorin vaikutusta voidaan tehostaa suurentamalla hammastahnan fluoridipitoisuutta ja tahnan määrää, lisäämällä harjauskertoja sekä välttämällä syömistä ja juomista muutaman tunnin ajan harjauksen jälkeen.

Tarvittaessa otetaan käyttöön lisäfluori esimerkiksi huuhteen muodossa, laimeammat liuokset sopivat lapsille, 0.2 % NaF-liuos yli 12-vuotiaille. Toinen vaihtoehto on fluoritablettien imeskely, 4 kpl kouluikäisille ja 6 kpl aikuisille päivän mittaan. Kouluikäiset ja aikuiset voivat harjata hampaat kerran viikossa 1–1.5% fluoridigeelillä, annosta voidaan tarvittaessa suurentaa ohjeen mukaisesti. Jos reikiintymisriski on poikkeuksellisen suuri, voidaan ottaa käyttöön 5 000 ppm sisältävä hammastahna päivittäiseen käyttöön yli 16-vuotiaille, tällöin ei käytetä muita fluorituotteita. Hoito korkeafluorisella tahnalla toteutetaan hammaslääkärin tai suuhygienistin valvonnassa. Toinen vaihtoehto aikuisille (esimerkiksi sädehoitoa saaneet potilaat) on myös yksilöllinen fluorilusikka ja 1-1.5% geeli jopa päivittäin, hammaslääkäri suunnittelee käyttötiheyden ja seurannan.

Säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruokavalio auttavat hampaita pysymään ehjinä. Sokereiden saanti tulisi rajoittaa alle 10 %:iin päivittäisestä energiasta (tavoite alle 5 %, noin 6 teelusikallista sokeria) WHO:n suosituksen mukaisesti. Tämä koskee niin sanottuja vapaita sokereita, joihin lasketaan kaikki lisätty sokeri sekä hunajassa, siirapeissa, hedelmämehuissa ja mehutiivisteissä sekä hedelmäsoseissa luonnostaan esiintyvä sokeri (näitä käytetään usein makeuttamaan tuotteita). Suositus ei koske kokonaisten hedelmien, marjojen, juuresten tai kasvisten luontaisia sokereita eikä maitotuotteita. 

Ksylitolipurukumin tai -pastillien käyttö ruokailukertojen jälkeen on suositeltavaa. Samoin kovat juustot ja käsittelemättömät pähkinät aterian jälkeen voivat suojata hampaita reikiintymiseltä.

Janojuomaksi suositellaan edelleenkin vettä. Kannatta myös välttää kaikkia sokeripitoisia juomia.

Karieksen hallinnan onnistuminen arvioidaan kunkin hoitojakson päätteeksi ja tarvittaessa 3-6 kk kuluttua. Tulokset kirjataan potilaan hoitokertomukseen ja tarvittaessa hoitoväli tarkennetaan uudelleen. 

Kuten KH-suosituksessa sanotaan, hyvään terveysosaamiseen kuuluvat karieksen hallinnan perusasioiden ymmärtäminen ja hampaiden reikiintymisen ehkäisyyn liittyvien taitojen hallinta. Lisäksi tarvitaan pystyvyyden tunnetta eli ihmisten uskoa omiin mahdollisuuksiinsa estää reikiintyminen yksinkertaisin keinoin.